Olen huonomuistinen, hajamielinen ja en
En tajua ajankulua. Minulla ei ole rannekelloa, ja ajatuskin seinäkellon hankkimisesta ahdistaa! Katson siis aikaa puhelimesta - silloin kun muistan, eli hyvin harvoin. En tiedosta suorittaneeni aamutoimia puoliunessa vartin sijasta jo tunnin ajan, ja sitten kun viimein tajuan vilkaista että paljonkos se kello onkaan, pitääkin olla jo tukka putkella ja hammastahnat poskilla viilettämässä kohti määränpäätä. Joskus olin tunnettu siitä, että olin aina ajoissa, tosi ajoissa. Nyt tavaramerkikseni on tainnut muodostua myöhästely, tai vähintään paikalle puuskuttaminen viime minuuteilla. Kaltaiseni onnettoman hidastelijan ei kannattaisi asua tapahtuma-alueen (keskustan) ulkopuolella.
En muista ihmisten nimiä. Jos nimi ei toistu useassa yhteydessä tai en juttele tyypin kanssa usein, nimet unohtuvat hyyyyyvin helposti (sikäli kun ne ovat jääneet mieleen alunperinkään). Saatan tietää kämppikseni maton värin, mutten hänen sukunimeään. Uskomaton muistini aiheuttaa noloja tilanteita esimerkiksi ryhmätöissä kun pitäisi kirjoittaa kaikkien nimet paperiin, eikä viitsisi vuoden opiskelujen jälkeen alkaa kyselemään että "Mikäs sinun nimesi muuten onkaan..niin ja sinun ja sinun ja sinun..?", tai kun pitäisi kiinnittää jonkun huomio eikä voi hihkua hänen nimeään. Muistan ihmiset paremmin vaikkapa "kukkahattuisena tyttönä" tai "kiharahiuksisena miehenä" kuin nimiltä. Noloa, ja saa minut vaikuttamaan epäkohteliaalta. Jos onnistun bongaamaan keskustelun lomassa jonkun nimen jota oletan saattavani tarvita, saatan kirjoittaa salaa vihkon reunaan "Kalle : se poika jonka kanssa teen esitelmää".
Jos muistan toisen nimesi, ota se äärimmäisenä kohteliaisuutena!
En muista kielioppisääntöjä. En sitten millään. Ruotsin taivutusmuodot on sanapari joka saa kyyneleet silmiini vieläkin, taisinpa kuiskia niitä ääneen ylioppilaskokeissakin "Haukionkala"-tyyppisesti. Pienempänä kertotaulu oli samankaltainen murheenkryyni, äiti kyseli minulta kärsivällisesti seitsemänkertaaseitsemää hiki otsassa, ja minä pudistin päätäni turhautuneisuuden itkua tihrustaen. Minulta puuttuu erinäisten muiden osasten, ruuvien ja mutterien lisäksi jokin logiikkapalikka päästä, koska en vain käsitä säännönmukaisuuksia. Jos olisin robotti, olisin jatkuvassa "Hetkinen...prosessoin..."- tilassa.
En ymmärrä juurikaan karttoja, en paina reittejä mieleeni kävellessäni enkä hahmota kaupunginosien sijainteja. Suunnistan puhtaasti intuitiolla, ja joskus se menee oikeaan, usein ei. On varmasti ihan hemmetin mieltäylentävää laahustaa kannoillani painavaa laukkua raahaten kesähelteellä kun minä olen lahjakkaana kaupunkisuunnistajana väittänyt Hietaniemenkadun sijaitsevan vastakkaisessa suunnassa kuin se todellisuudessa on, tai ajaa viidettä kertaa harhaan kun vaistoni väittää oikean tienviitan olevan ihan varmasti viidennen lyhtypylvään jälkkeen vasemmalla! Minulta on myöskin turha tiedustella missä päin on pohjoinen, millä kadulla joku tuttu asuu tai miten pääsee autolla lähimpään kauppakeskukseen : ei mitään hajua!
Unohtelen aineksia sekä muita juttuja, asioita ja hommeleita ruokaa laittaessani. Keitokset saattavat jäädä maustamatta tai mokkapalat vaille rasvaa unohtaessani sen mikroon. Leivokset saattavat paistua muutaman ylimääräisen tovin, ja puuron koostumuksesta tulee usein vähän tuhtia kun en vain kykene palauttamaan mieleeni mikä olikaan puurohiutaleiden ja veden optimaalinen suhde.
En muista mitä olin sanomassa. Minulla saattaa pätkiä armottomasti kesken lauseen (tätä pahentavat entisestään tekijät kuten ujoilu, aiheen piinaavuus tai tavallistakin sekavampi mielentila) eikä minulla ole aavistustakaan mitä yritin sanoa, tai pahimmassa tapauksessa siitäkään, mikä oli koko keskustelun teema. Paasatessani aggrella jostain minua provosoivasta aiheesta, saatankin alkaa ajatella kesken lauseen The XX:n keikkaa tai Ikean kodintarvikeosastoa, ja läppäni menettää punaisen lankansa.
Pelkään unohtelevani asioita jopa enemmän kuin lopulta oikeasti unohdan. Yöpöydälläni on varsin kiitettävän kokoinen post it-lappukavalkadi odottamassa seuraavaa aamua. Olen ihan älytön lista- ja muistilappufanaatikko, ja kirjoitan ylös kaiken, tyyliin "Muista hengittää" (<- joka onkin kyllä itse asiassa hyvä muistaa monellakin tasolla, mutta ei mennä nyt siihen). Poden angstia ja ahdistusta ja saan neuroottisia tärinöitä kun vain mietin mitä kaikkea tärkeää olen mahtanutkaan tänäkin päivänä unohtaa.
...
Mulla oli tähän vielä muutama kohta mutta en nyt muista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti