I'll hoover my past away

Nään tasaisin väliajoin unia viihtyisästä kodista jossa on kirppishuonekaluja ja tilaa hengittää (-eikä homevaurioita!). Teen pieniä muutoksia pieneen huoneeseeni luodakseni illuusion elämänlaadun paranemisesta sisustuskankaiden voimalla. Kummallista kyllä, hillitymmän sävyiset verhot eivät taikoneetkaan kämpästäni, saati sitten yleisestä olemuksestani, aikuismaisen tyylikästä.


Minulla on pienimuotoinen addiktio verhoihin...ja tyynyliinoihin..ja kaikkeen pieneen kivaan sinäänsä merkityksettömään jossa on hieno printti tai juuri oikea harmaan sävy tai söpöjä otuksia kuten muumeja. Onneksi varallisuuteni ja pienesti kolkuttava tiedostavan kuluttajan omatunto eivät salli minun pistää huoneeni väritystä uusiksi kovin montaa kertaa vuodessa!
Uusin hankitani on joutsenverhot. Tai siis, yksi sellainen. Pihiys iski Finlaysonin tiskillä ja ostin kangasta vain yhden verhonmitan verran. Tosi fiksua. Toisella puolella roikkuu ruskea lakana. Hyvin ryppyinen, käytetyn näköinen. Yritin silittää sitä, mutta ilman silityslautaa se osoittautui epätoivoiseksi taisteluksi joka aiheutti tuolle kurttuiselle kankaankappaleelle entistä suurempaa vahinkoa.


Haluaisin mustavalkoisen kodin, haluaisin täysin värittömän kodin, haluaisin punaisen retrokodin, haluaisin hempeän sävyisen vintagehempeilykodin. Koska mielikuvani siitä, millaiselta unelmien kämppä näyttää ei ole kovinkaan selkeä, on opiskelijasoluni sen mukainen. Neljä tyynyä sängyllä - kaikki eri värisiä ja tyylisiä, kaksi erilaista verhoa, kaksi pöytää ja miljoonittain lappuja ja lippuja ja julisteita ja kuvia jotka pitäisi piilottaa mutta jotka kuitenkin haluaisin laittaa seinälle tekemään tilasta vieläkin ahtaammaan ja teinitytön angstikopperoa muistuttavamman. On niin turvallista hautautua papereihin, kaivautua talviunille kuin siili lehtikasaan. Tosin fiilis on vähän toisenlainen siivouspäivänä, kun kuluttaa ylimääräisiä tunteja siirrellen silppua paikasta toiseen.


Siivouspäivä on muuten termi joka aiheuttaa tuttavissani silmien pyörittelyä. Kukaan siivoussessiotani todistanut ei ole selvinnyt siitä traumoitta, kasvoillani oleva ilme on kuulema suhteellisen demoninen kun saan luutun käteeni. Elelen yleensä suloisen (<- tuo lainausmerkkeihin) sekamelskan keskellä (likaista ei saa olla mutta kuka nyt jaksaa pitää 93840935809 muistikirjaansa suorassa rivissä?!), mutta ajoittain minuun iskee maaninen siivousvimma: hakkaan mattoa apinan raivolla, konttaan jynssäämässä lattioita ja suihkin Tolua ympärilleni. Voi olla että siivoaminen on epätoivoinen yritys saada aikaan hetkellinen tunne elämänhallinnasta, ja ehkäpä kauan kadoksissa ollut itsetuntokin löytyisi maton alta. Minimalismi on yleensä Se Juttu modernissa sisustuksessa. Olisihan se käytännöllistä, mutta termi tarkoittakoon minun tapauksessani sitä, että käytän kahta paitaa vuorotellen ja siispä pesen kaiken aikaa nyrkkipyykkiä. Ja sitä että meikkipussissani on vain muutama tuote. Ja sitä että kun sheivaa hiukset pois niin niitä ei tarvitse laittaa. Ja sitä että säästän välimerkeissä (p i l k u t a n k u n h u v i t t a a). Ehkä pian kuuntelen vain yhtä levyä ja heivaan huonekalut ikkunasta pihalle. Ah askeesi! Paitsi sänkyä en kyllä heitä menemään, se on olohuoneeni. Sijoitan rahani ennemmin elämyksiin kuin shoppailuun, ja ei ole niin vaarallista vaikka huonekaluni ovat suomalaisen desingin sijaan ehtaa Ikeaa ja pääasiallisena sisustuselementtinä toimivat sekalaiset paperi-ja kirjapinot. Ensimmäisten opiskeluviikkojen (kuukausien?) ajan yöpöydän virkaa toimitti hädin tuskin koossa pysyvä pahvilaatikko. Uskon silti rakentavani minuuttani kaikkien muiden yhdentekevien valintojen lisäksi myös sillä, millaisia esineitä huoneessani on. En voi olla miettimättä esimerkiksi olisinko naisellisempi jos kotini olisi vaaleanpunainen ja röyhelöinen ja päällystetty punaisella sametillla ehtaan bordellin ruusu-tyyliin? Saa nähdä mihin sitä vanhetessaan hurahtaa, en uskalla sanoa mitään kielteistä ryijyistä, kristallikruunuista ja seinän peittävästä kultakehyksisestä maisemamaalauksesta, koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta ainakin tällä hetkellä nahkasohvalta on kämppääni pääsy kielletty.

....


Ei tässä oikeastaan ollut mitään järkeä, voisin varmasti viihtyä ihan yhtä hyvin majakka-askeesissa, hippiluolassa kuin desing-kämpässäkin. Halusin vaan whinettää jostakin.

Sehän on ihan sallittua (?).