Mikähän minusta voisi tulla isona?
Haluaisin työn jossa voisin vastailla puhelimeen ärsyttävällä puhelinäänellä (mutta kukaan linjan toisessa päässä ei kysyisi minulta liian vaikeita kysymyksiä tai muuten iskisin luurin korvaan), piippailla viivakoodeja sellaisella kynän näköisellä jutulla jollainen kirjastotädeillä ja -sedillä oli vanhoina hyvinä aikoina, ottaa valokuvia joissa ihmisillä on naururyppyjä ja hassut vaatteet, houkutella pöydän alla piileskelevää lasta esiin, silittää koiraa, siivota maanisesti, leikata ja liimata kuvia, kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa, heittää huonoa läppää, lomailla silloin kun huvittaa, omistautua työlleen silloin kun huvittaa, jäljittää rikollisliigoja, hysterisoida, keittiöpsykologisoida, pelastaa valaita, matkustella ja maistella eri maiden ällöttäviä ruokia, kuunnella hyvää ja vähän vähemmän hyvää musiikkia, päättää mitä indierokkarit laittavat ylleen ja miltä niiden keikkajulisteet näyttävät ja mihin ja kelle he myyvät musiikkinsa ja sielunsa, leikata hiuksia, kyyhöttää aspergerina nurkassa, auttaa, tulla autetuksi, tuoda töitä kotiin, olla ulkona hyvällä säällä ja neljän seinän sisällä pahalla säällä, herättää pahennusta, tuoda iloa, liikuttaa, puhua huonoa englantia, eksyä Lontoon metroverkostoihin, koluta kirppareita, tehdä installaatioita, olla hiljaa mutta kirjoittaa sitäkin kuumeisemmin muistiinpanoja palavereissa, kuljettaa toisessa kädessä salkkua ja toisessa vähän rikkinäistä kangaskassia, New Age-hörhöillä, kiipeillä, pitää blogia, piirtää sarjakuvia ja rumia piirroksia, analysoida, (yli)tulkita, pohtia, tutkia vähän muttei liian vakavissaan, olla autuaan epätietoinen ja ehdottoman epätieteellinen, sisustaa, maalata seiniä ja tuijottaa kattoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti