Asun kummitustalossa. Huoneistossa narisee, ritisee, suhisee ja rapisee. Yksin on aika viileä nukkua, silloin käperryn pimeyden keskelle hieman palellen, kuunnellen talon hengitystä. Yritän mukailla sitä, ovathan samanaikaiset hengenvedot korkealla sijalla romanttisten asioiden listassani. Joskus sisään tulvii salaperäinen tupakan tuoksu,toisinaan kuulostaa kuin seinää pitkin kiipeäisi joku. Ikkunoista vetää hieman, ovet narisevat ja paukahtelevat kiinni itsestään. Välillä olen aistivinani hiipiviä askeleita eteisessä. Ruman muovimaton alle piilotetut lattialaudat elävät ja jostain vaatekaapin uumenista kuuluu kuiskauksia. Tunnen viileän ilmavirran niskassani. Talolla on menneisyys, kuluneet kaapinovet kertovat tarinoita, kipeitä ja kauniita. Seinissä on jälkiä, se ei haittaa- niin on minussakin. Aion maalata yhden seinän uudelleen; en peittääkseni mennyttä vaan jättääkseni palan minua talon historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti