Musiikillisia paheita vol 1

Korniudella, ällösöpöilyllä, yksinkertaisen tarttuvilla kertosäkeillä ja osoittelevilla lyriikoilla on oma paikkansa sydämessäni....





Tämä biisi on soinut ilmestymisestään asti hämmentävän usein taustalla silloin kun minulla on hysteriapaniikkisentimentaalisuuskohtaus ja en saa henkeä ja itken itken itken. Sitten jos saa halauksen ja kappale käännetään vähän vielä kovemmalle, kyyneliin sekoittuu myös onnea. I h a n a.




Viime kesänä asustelin äidin luona, ja levyvalikoimakin oli sen mukainen. Kuunneltuani Ismo Alangon Onnellisuus-albumin 94839085 kertaa, aloin yllättäen - noloa tai ei, pitää siitä. Tätä biisiä hyräilin monena iltana saapuessani kotiin epämääräisten hetkien jälkeen, osuvat sanoitukset itkettivät ja naurattivat. Myös kappaleet Onnellisuus ja Hengitän toimivat, jälkimmäinen on hirmuisen kaunis, oih!



Noin niinkuin periaatteessa DJBB on kai aika nolo bändi...mutta kun mutta kun...!!11111




No vähänkö romanttinen.



Minulla on usein vähän ongelmia suomalaisten naisartistien diggailussa, mutta tämän kappaleen kohdalla ei, ihanaihana, mitkä lyriikat!!!




Progeveljekset lässyilevät - ja se toimii. Kappaleeseen kiteytyy sellainen anteeksianteeksi olen taas kerran ollut tyhmä ja väärässä ja huono ja lapsellinen- fiilis. Kyseiseltä bändiltä löytyy myös toinen itkunyyhkyilyyn luotu veisu, Somewhere in the middle of, jota lauleskelin pienellä särkyneellä äänellä Love remains the same- albumin ilmestyttyä.




Pikeepaitainen elitisti laulaa supersuloista homopoppia siirappisella äänellä! The Crash jätti Suomen musiikkimaailmaan hattaran kokoisen aukon. Ällösöpöilyn kruunaamattomat kuninkaat saavat aikaan hassun ja hempeän ja naiivin fiiliksen. Ylläolevan kappaleen lisäksi överiromantiikkaa tarjoilevat myös mm. Lauren Gaught my eye, Sugared, Stay ja kaunis Thorn in my side.




"Tässä biisissä sanotaan STAY niin monta kertaa että jo on ihme jos tyttö ei tajua", sanoi joku radiojuontaja. No, ei se tyttö välttämättä tajua kuin vasta jälkeenpäin, hihi. Ihanan romanttinen ja melodramaattinen biisi, Hurtsin laskelmoitu syntikkapoppi on ilmeisesti laskelmoitu juuri minua ja kaltaisiani varten. Rakastuin bändiin Wonderful life- hitin ansiosta, onhan se nyt tällaiselle pelokkaalle ihmiselle aika eheyttävää ja lohduttavaa kuunneltavaa kun joku sanoo että "Älä päästä irti". Nyyh.




No eiköhän noi Radiopäät sano kaiken varsin tyhjentävästi tuossa..? Myös esim. All I need on hirmuisen kaunis.




Tää kertoo niinQ just musta.

Nöyryytetyksi joutumisen, ahtaiden hissien ja esitelmien pitämisen lisäksi pelkään kontrollin menettämistä. Muista pelonkohteistani se eroaa siten, että salaa koen sen kuitenkin olevan ihan siistiä. En oikeastaan tiedä, miksi kontrolloimaton tila kauhistuttaa niin kovin ja mitä silloin kuvittelen tapahtuvan..! Aivan kuin muuttuisin muka toiseksi persoonaksi tai alkaisin toimia käsittämättömillä tavoilla jos en joka hetki tarkkaile itseäni ja sensuroi sanomisiani ja tekemisiäni. Tänään paljastin hassuja intiimejä juttuja. Ujostutti. Jossain noloilusta kiemurtelun takana piilossa kiemurtelin salaa tyytyväisenä, harmi vain että ristiriitainen viestintäni ei tee mielenliikkeitteni tulkintaa kovinkaan helpoksi..! Kai minä tiedän että minulla(kin) on oikeus tuntea, olla hassu tai käyttäytyä lapsellisesti... Vai tiedänkö sittenkään? Hyvää mieltä seuraa itku ja hassuttelua epävarmuus. Kivasta hetkestä pitää rangaista itseään muistelemalla viittä ikävää. On vaikea sallia itselleen mitään kun on oppinut ettei herkkyydestä palkita ja että vääristä sanoista rangaistaan. On vaikea tulkita mitä toinen haluaa vaikka se huudettaisiin vasten kasvoja, maailma jossa kauniit sanat ovat totta on uusi ja jännittävä. Silmäni laajenevat kuin eksyneellä lapsella, sitten näytän taas hätääntyneeltä ja pelokkaalta ja vihaiselta vaikka oikeasti olen parhaillaan maailman laidalla, kurkistan sen reunalta alas ja pidätän hengitystäni katsoessani maisemaa. Pidätän hengitystäni aika usein. Kun tunnen etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, vihellän pelin poikki. Kesäiltojen sekavat hetket kun en vain saanut sanottua sitä mitä ajattelin, hämmentävät kohtaukset jossa nauru muuttuu itkuksi, epävarmat tiedustelevat säikähtäneet katseet, olen toivoton tapaus! Suhtaudun uusiin tilanteisiin - tai oikeastaan kaikkiin tilanteisiin - suurella varauksella, tunnustelen ja pohdin ja analysoin ja yritän saada kaikki langat käsiini. Useimmiten langat menevät vain pahemmin solmuun. Kun vihdoin olen saanut vyyhdin ja itseni auki, hetki on jo ohi. Huudan äänettömästi toiselta planeetalta että täälläminäolen mutta fyysinen minäni käpertyy kokoon kuin siili. Onneksi ajoittain unohdan miettiä, olen läsnä, tunnen, sanon asioita miettimättä niiden seurauksia. Silloin hartiat laskeutuvat korvista ja henki kulkee paremmin.