Onni on olla turisti. Pakettimatkailla halki elämän häpeämättömän mukavuudenhaluisesti, laiskasti, kiirehtimättä ja katselemaan pysähtyen. Onni on olla juuri se tyyppi joka lukee nolosti ääneen joka ikisen tienviitan jonka bongaa ikkunasta uneliaanlämpimänmuhjuisella bussimatkalla ja jolle Todelliset Travellerit nauravat.

Turisti eksyy muttei liian kauas, ihmettelee muttei vaivaa päätään ja retkeilee uima-altaalta lähipitseriaan ottaen matkalla valokuvia jokaisesta kivijalasta ja aidanpätkästä. Turisti kysyy jos ei tiedä - eli varsin usein.  Turisti ei myöskään mieti liikaa ulkonäköään. Mukavuus ja käytännöllisyys ratkaisevat, ja ratkaisu löytyy varsin usein khakista ja kalastajanhatusta. Hän kantaa aurinkorasvakerroksella kuorrutetun rantojen ritarin sotisopansa ylpeydellä, kiiveten korkeimmalle mäennyppylälle askel varmana ja vakaana , urheilusandaaleiden tukemana.

Turistifiilis tai äkillinen auringonpistos yhdistettynä nestehukkaan ja muihin matkailijan mielenhäiriöihin saattaa saada puolison näyttämään ihan ihmiseltä tai jopa haluttavalta.  Rantojen lempivät hikiset mursut aiheuttavat hymähtelyä kanssaihmisten keskuudessa, mutta rakastavaiset ovat jo hukkuneet toistensa silmiin (toivon mukaan eivät kuitenkaan meren aaltoihin) ja khakihousujen kahina peittää muun kuhinan alleen.  Kukapa ei haluaisi joskus nähdä kanssaeläjästään muutakin kuin käännetyn selän..?

Turistius ei vaadi välttämättä lähtemistä ”vähän jonnekin reissuun”, kyse on vain tavasta katsoa ympäröivää maailmaa. Ehkä facebookin loputon kuvatulva ja instagramin valtaisa suosio heijastelevat nekin osaltaan sitä, miten paljon mukavampi on katsoa maailmaa turistilinssi(e)n lävitse. Kamera kaulaan, jäätelörahat vyölaukkuun ja arjen asennevammoja korjaamaan!