Onni on olla turisti. Pakettimatkailla halki elämän
häpeämättömän mukavuudenhaluisesti, laiskasti, kiirehtimättä ja katselemaan
pysähtyen. Onni on olla juuri se tyyppi joka lukee nolosti ääneen joka ikisen
tienviitan jonka bongaa ikkunasta uneliaanlämpimänmuhjuisella bussimatkalla ja
jolle Todelliset Travellerit nauravat.
Turisti eksyy muttei liian kauas, ihmettelee muttei vaivaa
päätään ja retkeilee uima-altaalta lähipitseriaan ottaen matkalla valokuvia jokaisesta kivijalasta ja aidanpätkästä. Turisti kysyy jos ei tiedä - eli varsin
usein. Turisti ei myöskään mieti liikaa
ulkonäköään. Mukavuus ja käytännöllisyys ratkaisevat, ja ratkaisu löytyy varsin
usein khakista ja kalastajanhatusta. Hän kantaa aurinkorasvakerroksella
kuorrutetun rantojen ritarin sotisopansa ylpeydellä, kiiveten korkeimmalle
mäennyppylälle askel varmana ja vakaana , urheilusandaaleiden tukemana.
Turistifiilis tai äkillinen
auringonpistos yhdistettynä nestehukkaan ja muihin matkailijan
mielenhäiriöihin saattaa saada puolison näyttämään ihan ihmiseltä tai jopa
haluttavalta. Rantojen lempivät hikiset mursut aiheuttavat hymähtelyä kanssaihmisten keskuudessa, mutta rakastavaiset
ovat jo hukkuneet toistensa silmiin (toivon mukaan eivät kuitenkaan meren
aaltoihin) ja khakihousujen kahina peittää muun kuhinan alleen. Kukapa ei haluaisi joskus nähdä
kanssaeläjästään muutakin kuin käännetyn selän..?
Turistius ei vaadi välttämättä lähtemistä ”vähän jonnekin
reissuun”, kyse on vain tavasta katsoa ympäröivää maailmaa. Ehkä facebookin
loputon kuvatulva ja instagramin valtaisa suosio heijastelevat nekin osaltaan
sitä, miten paljon mukavampi on katsoa maailmaa turistilinssi(e)n lävitse. Kamera kaulaan, jäätelörahat vyölaukkuun ja arjen asennevammoja korjaamaan!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti