Kun linnut tipahtelevat taivaalta, totuus on tuolla jossain ja horisontti uhkaavan punainen, tarvitaan annos syntsapoppia ja keikkamatka toiseen kaupunkiin.
Sitä on ihan pieni ja huomaamaton eikä katso ketään silmiin ja on tapansa mukaan vähän asperger ja lymyilee hämyisen klubin nurkassa niin kukaan ei huomaa että on ulkopuolinen ja ihan väärässä paikassa väärään aikaan ja eksyksissä kuin peura ajovaloissa kuten aina juhlissa ja paikoissa joissa pitäisi tietää mitä tekee mutta vetää yhtä noloja muuveja kuin Dannyn tanssitytöt ja saa sidukat päälleen joltain random pubiruusulta ja aina biisien välillä tuntee itsensä kakaraksi ala-asteen discossa ja käsi hamuaa turvakarkkipussia laukun pohjalta vaikka on aikuinen ja päässyt läpi puheviestinnän kurssista mutta on silti aina ihan kujalla, pihalla ja jollain toisella planeetalla ja sitten keikan jälkeen kun kaikki nuoret ja vähän vanhemmat tyypit tanssivat blue mondayn tahtiin niin katoaa yöhön ja käpertyy linja-auton nuhjuisille penkeille valmiina maailman pisimpään yöbussivuoroon halki öisten kaupunkien väsyneenä, kiiltävä katu on kaunis ja taianomainen ja päässä pyörii enemmän ajatuksia kuin ikinä päivällä ja sitten silmät painuvat kiinni ja ripsien lomassa maisemat vaihtuvatvaihtuvatvaihtuvat kunnes muuttuvat jälleen tutuiksi ja matka on ohi.
2 kommenttia:
Action man league <3
kirjoitat ihanasti. pakko tykätä.
K i i t o s paljon! :)
Lähetä kommentti